Sovitus
Lukijana: Tuula Ilkka-Lehto
Onko vielä joku, joka ei olisi jo lukenut tätä suurenmoista romaania tai nähnyt siitä tehtyä loisteliasta elokuvaa? Nautittavuutensa ja jännittävyytensä lisäksi ne antavat syvällistä pohdittavaa elämään syyllisyydestä ja sen sovittamisen mahdollisuuksista. Nehän ovat aina ajankohtaisia elämänkysymyksiä.
Kirjassa teini-ikäinen, innokas ja mielikuvitusrikas Briony näkee jotakin, jota ei itse vielä lapsena ymmärrä. Hän tulkitsee kaiken väärin ja luuloissaan syyttää isosiskonsa syytöntä miesystävää rikoksesta, jonka on tosiasiassa tehnyt aivan toinen henkilö. Syytös pilaa ja tuhoaa täydellisesti viattoman miesystävän, kuten myös isosiskon elämän, rikkoo heidän välisensä rakkauden ja kääntää kaikkien asianosaisten elämät täysin odottamattomille raiteille.
Myös Brionyn oma elämä mullistuu, kun myöhemmin selviää, että hän on syyttänyt rikoksesta viatonta miestä. Hän valitsee syyllisyydentunnoissaan tien, jolla työskentelemällä hän uhrautuvasti yrittää sovittaa ymmärtämättömyyksissään aiheuttamansa katastrofit.
Teos saa pohtimaan anteeksiannon ja sovittamisen tematiikkaa. Onko anteeksi saamisen odotus aina edes kohtuullinen tai järkeväkään? Onko ylipäätään mahdollista syvässäkään katumuksessa sovittaa kaikkea, täysin sovittamattomalta tuntuvaa? Mitä tapahtuu, ellei ole ja syyllisyytensä kanssa joutuu elämään?
Kirjassa saamme lukea erilaisista sovittamisyritysten tavoista. Viimeisimpänä kysytään, että ellei mikään muu sovittaminen auta, voiko sovittaa kaiken kertomalla menneet tapahtumat itselleen ja muille toisin ja paremmin kuin ne tapahtuivat?
Tämä on tärkeä kysymys siinäkin mielessä, että tiedämme ihmisen psyyken ja muistin pyrkivän toimimaan omaa syyllistä oloa helpottavasti, esimerkiksi muistamalla väärin tai kauniimmin kuin tosiasiassa tapahtui tai unohtamalla tapahtuneen synkät puolet.
Siispä: vahva lukusuositus tästä vanhasta romaanista.
Kuva ja teksti: Tuula Ilkka-Lehto