Ihana lukukesä Brontën sisarten kanssa

Mennyt kesä oli ihana lukukesä englantilaisten klassikkojen seurassa! Olen opiskeluajoista lähtien harrastanut, mikäli mahdollista, kirjojen lukemista alkuperäiskielellä. Sain vuosia sitten periä englannin kielen professorin kirjat, joista on riittänyt kesälukemista kaikkina vuosina. Muutama vuosi sitten sain lisäksi valita englanninopettajan kirjoista mielenkiintoisimmat, joten tulevinakin kesinä riittää lukemista.

Brontën kirjailijasiskokset Charlotte, Emily ja Anne olivat minulle tuttuja entuudestaan, ja olen pitänyt heidän kirjoistaan. Kukapa ei ainakaan nimeltä tuntisi klassikkoja Kotiopettajattaren romaani tai Humiseva harju? Mielenkiintoinen yksityiskohta heidän urallaan on, että heidän piti kirjoittaa miehen nimellä saadakseen kirjoilleen asiallisen vastaanoton 1840-luvun puolivälin kieppeillä. Heiltä ilmestyi nimillä Currer, Ellis ja Acton Bell ensin yhteinen runoteos. Myöhemmin he julkaisivat samoilla nimimerkeillä useita romaaneja.

Kirjahyllystä löytyi itselleni tuntemattomia teoksia: Charlotte Brontën Shirley ja Anne Brontën Agnes Grey. Kummassakin käsitellään niitä mahdollisuuksia, mitä sivistyneillä mutta varattomilla naisilla oli edessään kasvaessaan aikuiseksi. Tavoitteena oli päästä solmimaan avioliitto, jotta saisi turvatuksi elämänsä. Yksinäisillä oppineilla naisilla – ja oppineilla köyhemmillä miehilläkin – oli lisävaihtoehtona ryhtyä kotiopettajaksi. Se ei ollut herkkua. Agnes Greyn nimihenkilö on kotiopettajana auttaakseen perhettään, ja romaanissa Shirley kotiopettajan pestiä hoitaa ulkomaalaistaustainen vähävarainen mies. Shirleyssä tosin nimihenkilö on aivan erityinen: nuori nainen, joka saa itse hallita omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Toisena teemana tässä kirjassa ovat manufaktuurinomistajien vaikeudet menekkikatkoksen, sodan ja työntekijöiden vaatimusten puristuksessa. Kirjoista käy selkeästi ilmi Britanniassa vallinnut luokkajako.

Shirleyn ja Agnes Greyn jälkeen selailin vielä Emily Brontën Humisevaa harjua ja muistelin kirjan henkilöitä ja tapahtumia. Kirjan erikoinen tunnelma muistui heti mieleeni, vaikka teoksen perusteellisesta lukemisesta onkin paljon aikaa.

Onnellinen oli lukijan kesä! Talvikaudella lukulistalla on taas suomalaista ja ruotsalaista kirjallisuutta.

Jane Trygg-Kaipiainen